torstai 17. elokuuta 2017

Elokuun puolivälin terveiset - välähdyksiä Suomesta




Nautiskelimme viikon verran ihanan kesäisestä Suomesta. Juhlimme toisen suvun kesämökin 50-vuotissynttäreitä 14 hengen voimalla, koimme juhlien päätökseksi pelottavan Kiira-myrskyn ja sitten huilailimme muutaman päivän toisen suvun mökillä muuten vaan saunoen ja kanttarelleja keräillen. Mukaan mahtui myös visiitti kummityttöni perheen luona, jossa saimme sylitellä aivan ihastuttavaa uutta vauvaa ja tämän parivuotiasta tomeraa isosiskoa.

Osan läheisistä ehdimme nähdä ja tärkeimmät kuulumiset jutella, mutta osa jäi vielä tapaamatta ja vähän ikävä jäi. Mikään ei kai voi olla ihan täydellistä, vaikka melkein.

Paljon viikkoon mahtui, vaikka kuvia tuli otettua aika vähän. Oli varmaankin keskityttävä oleelliseen, ettei mikään tärkeä olisi livahtanut ohi.

Seuraavassa muutama kuva-välähdys ensin 50-vuotiaalta mökiltä.

 

 Rantasaunakin puettiin juhla-asuun, kuten 50-vuotiaalle sankarille sopii.


Varastojen kätköistä löytyy ihania esineitä monelta eri vuosikymmeneltä.









Löysimme lähes unohdettuja lyhtyjä odottelemaan hämärän laskeutumista ja saunapolulle lähteviä kylpijöitä. Myös tuo vanha porrasjakkara on mielestäni kaunis arjen käyttöesine. Samaiset lyhdyt olivat myöhään illalla todella tarpeen sisällä, kun Kiira-myrskyn jälkeinen sähkökatkos pimensi koko tienoon.


Meidän mökkitontilta kaatui vain pari pienehköä mäntyä, mutta naapurin pihasta kaatui ainakin kahdeksan isoa puuta, joista yksi rysähti auton päälle. Onneksi ketään ei sattunut!



Ja sitten rauhallisempia kesätunnelmia toisen suvun mökkilaiturilta.











Kun seuraavan kerran suuntaamme Suomeen, on kesä luultavimmin jo auttamattomasti ohi. Näihin tunnelmiin mieli on kuitenkin hyvä jättää vielä hetkeksi.

Kiitos Suomi ja kesä! Ensi vuonna sitten taas.

Tot ziens,
Leena

tiistai 8. elokuuta 2017

Oodi tomaatille






Voisin kesäisin elää tomaateilla! Pieniä kirsikkatomaatteja voi napsia kuin karkkeja tai lisäillä vaikka salaatteihin ihan sellaisenaan. Kypsät, syvänpunaiset tomaatit tuoksuvat ja maistuvat taivaallisilta, eikä niillä ole mitään tekemistä talvenkalpeiden kumipallojen kanssa. Kuinka tomaatilla ja tomaatilla voikin olla eroa. 

Suomessa asuessamme hain parhaat tomaatit kesällä yleensä torilta, mutta täällä saa kesällä kyllä tosi hyviä tomaatteja ihan lähikaupastakin tai ainakin kivijalkojen vihanneskaupoista. En etsi ehdottomasti luomua, mutta useinmiten biologisesti viljellyt tomskut ovat kyllä olleet niitä makeimpia ja aromaattisimpia.






On ollut mukavaa lukea tutkimuksista, joissa nämä ihanat herkut on todettu hyvän maun lisäksi myös ylen terveellisiksi. Tomaatti ja etenkin sen kuori sisältää runsaasti lykopeenia, joka on erittäin tehokas kasviantioksidantti (jopa kaksi kertaa tehokkaampi kuin sen sukulaisaine beetakaroteeni ja sata kertaa vahvempi kuin E-vitamiini). Tomaatissa on lisäksi jonkin verran C-vitamiinia, folaattia ja kaliumia. 

Elimistö ei itse kykene tuottamaan lykopeenia, mutta se käyttää ravinnosta saatua lykopeenia terveyden edistämiseen. Lykopeeni on väriaine joka tekee tomaatista punaisen. Tomaatti onkin ehdottomasti paras lykopeenin lähde, mutta on muitakin, kuten esimerkiksi verigreippi, vesimeloni, ruusunmarja ja aprikoosi. 





Kuumennettaessa kasvisten lykopeeni ei tuhoudu, vaan päin vastoin muuttuu sellaiseen muotoon, että elimistö ottaa sen paremmin vastaan ja käyttää vielä paremmin hyväkseen. Siksi esim. tomaattipyre on yllättäen vielä parempi lykopeenin lähde kuin raaka tomaatti! Tomaatin kanssa kannattaa samanaikaisesti nauttia myös vähän rasvaa, koska lykopeeni on rasvaliukoista sen imeytyminen tehostuu.Välimeren ruokavaliossahan on sopivasti mukana oliiviöljyä! Ketsuppi ja tomaattimehukin ovat varsin terveellisiä, jos ne sisältävät mahdollisismman vähän suolaa. 




Tomaattien nauttimisen terveyshyötyinä mainitaan esimerkiksi pienentynyt riski sairastua aivohalvaukseen tai sydäninfarktiin, alentunut verenpaine ja huonon LDL-kolesteroliarvon laskeminen. Lykopeeni voi suojata myös syöviltä.




Siispä kevyen tomaattinen pastakastike kunniaan! Hyviä ohjeita löytyy varmasti meiltä kaikilta. Näin kesäkuumalla myös tuoreet tomaatit maistuvat esim. kylmässä gazpacho-keitossa tai ihanissa raikkaissa salaateissa. 

Meidän eritysherkkuamme on Pebre, jota opimme syömään Etelä-Amerikan reissullamme. Olemmekin kokeilleet kotona monia eri ohjeita. Tykkään vähän kastiketyyppisestä salsasta esim. mexicolaisten ruokien lisäkkeenä, mutta raikkainta on mielestäni tomaatti-sipuli-salaattia muistuttava Pebre, jota en soseuteta lainkaan ja jota voi tarjoilla esim. grilliruokien lisälkkeenä.

Tässä oma ohjeeni:



Pebre

3 keskikokoista hyvin kypsää tomaattia
1 keskikoinen sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 (-2) punaista chiliä
iso nippu korianteria
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa

Kuutioi tomaatti melko pieniksi paloiksi. Itse en kalttaa tomaatteja enkä poista siemeniäkään, mutta sen voit toki tehdä. Hienonna sipuli, valkosipuli ja chili, josta siemenet poistettu. Hienonna myös korianteri ja lisää mausteet. Sekoita hyvin ja jätä kelmun alle jääkaappiin vetäytymään mielellään ainakin pariksi tunniksi. 
Tarjoa lisukkeena.



Tomaattien pitää todellakin olla kypsiä ja makeita.
Chilien määrää voi tietenkin säätää, maistele.

Vielä kauniimman version saat, kun käytät pieniä terttutomaatteja, jotka lohkot neljään tai kuuteen osaan ja jätät korianterinkin vähän rouheammaksi silpuksi.  

Huom! Blogini tunnistelistasta löydät ohjeen myös ihanaan tomaattikeittoon, jota tarjoilin Utrechtin retken jälkeen lokakuussa 2015. 


Tänään tiistaina meillä Amsterdamissa sataa. Toivottavasti teillä muilla on kesäisempää säätä.

Tot ziens!
Leena

torstai 3. elokuuta 2017

Ristiriitaisia tunteita sumussa





Kaunis Berchtesgaden ja sen kupeessa sijaitseva Obersalzberg olivat aikoinaan myös Kolmannen valtakunnan johtajien suosiossa. Bormannilla, Himmlerillä, Göringillä, Göbbelsillä ja Speerillä oli alueella omat lomanviettopaikkansa. Vuosina 1935-37 Obersalzbergin asukkaat joutuivat lähtemään alueelta yksi toisensa jälkeen ja siellä saivat liikkua vain tärkeimmät natsi-johtajat ja heidän seuralaisensa.

Jossain tuolla alhaalla on myös Königssee.

Hitlerin 50-vuotispäiväksi rakennettu Kotkanpesä eli Kehlsteinhaus on yhä jäljellä, muut rakennukset on pommitettu ja hävitetty. Myöhemmin 50-luvulla myös Kehlsteinhaus oli merkitty tuhottavaksi, mutta lopulta se päätettiin kuitenkin säilyttää ja lahjoitettiin Baijerin osavaltiolle. Nykyään se on museoitu ja toimii ravintolana.


Kehlsteinhaus takaa päin kuvattuna. Ravintolan ikkunat avautuvat eteenpäin alas laaksoon.


Ja tässä sama näkymä muutaman minuutin kuluttua. Näkyvyys vaihteli hyvin nopeasti. 

Kotkanpesä on 1834 metrin korkeudessa. Jo pelkän 7 kilomeriä pitkän tien rakentaminen vuorelle on ollut aikoinaan hirveä urakka. Yli 3000 rakentajaa ahersi yötä päivää 13 kuukauden ajan vaikeissa olosuhteissa. Tie on kapea ja jyrkkä ja se on louhittu käsin hakkaamalla ja räjäyttämällä vuorenseinämään.  Matkalla on myös viisi louhittua tunnelia. 



Nykyisin huipulle pääsee joko kävellen melko vaikeakulkuista polkua pitkin, jolloin aikaa matkaan kuluu kai parisen tuntia hyväkuntoiseltakin tai vaihtoehtoisesti voi valita bussikuljetuksen. Omalla autolla huipulle ei ole asiaa. Busseja lähtee alhaalta laaksosta säännöllisin välein, joten bussikuljetuksen valitsee varmasti suurin osa vierailijoista. Aurinkoisella säällä saa kuulemma varautua valtaisaan tungokseen, koska silloin vuorelta on upeat näkymät jopa Salzburgiin Itävaltaan asti. Meidän vierailupäivänämme oli pilvistä, sumuista ja tihkuista, joten tungosta ei ollut. Eikä näkymää.
Sisäänkäynti reilut sata metriä pitkään käytävään, josta astuttiin peilihissiin. Hissi kuljetti vierailijat ylös Kotkanpesälle.

Tie loppuu 124 metriä ennen huippua ja viimeinen osuus noustaan vuoren sisässä olevalla hissillä. Kerrotaan, että Hitlerillä oli suljetun paikan kammo ja siksi hissin seinät ja katto on päällystetty peileillä. Ilmeisesti hänellä oli myös korkean paikan kammo, eikä hän oikein viihtynytkään Kotkanpesässä. Jostain luin, että hän olisi käynyt paikassa vain 14 kertaa. Ilmeisesti graniittilinna oli kuitenkin tärkeä osoitus vallasta ja siellä tehtiin ratkaisevia päätöksiä ja kestittiin tärkeitä vieraita. Kerrotaan, että Italian Mussolini lahjoitti sinne komean mustamarmorisen takan ja Japanin keisari paksun maton. 

Koska näkyvyys ei ollut kummoinenkaan, saatoimme vain kuvitella hienot maisemat. Sääli, koska nimenomaan maisemien takia retkeä tuonne alunperin suunnittelimme. Olihan se kuitenkin vaikuttava ja samalla ristiriitainen kokemus nähdä tuokin paikka ja samalla pala järkyttävää historiaa. 

Harmonikansoittaja sumussa Kehlsteinhausin takana olevalla kukkulalla. Näky oli unenomainen.

Rakennuksen ympärillä sumussa kierteli paljon mustia kiiltäviä korppeja, joista en valitettavasti saanut yhtään kunnollista kuvaa. Jollain tavalla ne sopivat kalsean kosteaan ja  sumuiseen maisemaan kuin nenä päähän.

Seuraava retkemme suuntautui onneksi valoisampiin maisemiin. Piipahdimme nimittäin yhdeksi yöksi Itävallan Salzburgiin. 

Tuulista, mutta kirkasta elokuun kolmatta Teille!

Tot ziens,
Leena